Entinen eurovaltuutettuni Tarja Cronberg ehdotti tänään Suomeen tuotavaksi Portugalista ja Kreikasta nuoria saamaan työmahdollisuuksia. Sinänsä hyvä idea Teerisaaren valtiattarelta. Tosin tahtoisin ensin taata oman pienen kuntani nuorille kunnon kesätyöpaikat hänen asemassaan.
Kun alkuvastustus laantui, ajattelin asiaa toisin.
Muistatteko nuorten työleirit joskus 70-80 -luvuilla? Kibbutsit?
Sitä matkustettiin pitkin Eurooppaa sadonkorjuuseen ja metsätöihin vastaan ylläpitoa ja paluulippua. Silloin poliittinen ilmapiiri oli toinen. Tiedättehän: solidaarisuus, kansainvälisyys jne. Ja laulettiin ja soitettiin todella lujaa. Sitten kaikki kuivui jotenkin kokoon, ja siinä sitä seisottiin illuusiot poksahtaneina kuin ilmapallot.
Entäpä jos siitä siemenestä itäisi pienoinen uusi aate. Kansainvälistä solidaarisuutta, uusia työtilaisuuksia pikkupaikkakunnille, kieli-ja mielikokemuksia?
Jospa vaikka pikkukylällemme (ja Tarjankin keeäpaikkaan) houkuteltaisi etelästä kielitaitoisia nuoria kansainväliselle työleirille netissä mainostamalla.
Meillä olisi tarjolla avohakkuualueiden istutusta, niittyjen viikatteella niittämistä, piennarten raivausta ja kaikkea vastaavaa. Meidän nuoremme voisivat tavata muualta tulleita nuoria ja vaihtaa kokemuksia. Etelän nuoret saisivat työkokemusta rinnakkain omiemme kanssa, raitista ilmaa ja pulikoimista Höytiäisessä.
Nuoremme saisivat uusia vaikutteita, ja etelän vieraat arvokasta eloonjäämistaitoa.
Tämä ei maksaisi liikaa.
Mahdollinen skenaario:
Käytämme tietenkin EU:n hankerahaa. Siitähän tällä kylallä on kokemusta. Meillä on päteviä hankevetäjiä, ja allekirjoittanutkin olisi mukana. Kyllä tähän irtoaisi rahaa, etenkin vihreiltä. :)
Paikalliset nuoret mainostavat hanketta netissä, kääntävät englanniksi, joka on hankkeen toinen kieli.
Nuoret sitoutetaan tulevaan yhteistyöhön työleirin aikana minimipalkalla. Taitavia nuoria löytyy..
Nuorille tarjotaan kansainvälistä työleiriä, jossa majoitutaan entisille kansakouluille. Muutetaan ne alkeelliseksi retkeilymajaksi, yhteisöllisyys kun kasvattaa nuoria ja lisää sosiaalisia taitoja. Joukkomuonitus järjestetään paikallisin voimin, ja nuoret osallistuvat kaikkeen työhön.
Nuoret maksavat menomatkan itse. Paluumatka ansaitaan työllä. Maanviljelijöitä ja metsänomistajia patistetaan maksamaan minimipalkkaa välttämättömästä työstä. (Tämä on suunnitelman todella heikko kohta, milloinka moisesta olisi kuultu!) Hehän saavat myös runsasta EU-tukea hankkeen ulkopuolisista lähteistä.
Ja nyt kuvitellaan ihan vapaasti
Nuoret saapuvat Joensuun kentälle. Omat nuoremme ottavat heidät vastaan, ja painellaan bussilla kyläkoululle, jossa saadaan soppaa. Koulu on järven rannalla, auvoisa tuuli liplattaa laineilla ja koivut tuoksuvat jne. Asetutaan taloksi ja tutustutaan. Sitten lähdetään bussilla nitylle viikatteiden kanssa. Perinnetaitaja opastaa tulkin välityksellä. Huhkitaan työrupeama, tarjotaan tuoretta leipää ja kotikaljaa. Illalla porukka viedään ranatasaunaan ja uimaan. Kesäyössä nuoret hoitavat kulttuurikokemusten vaihtoa.
Työn tahti kovenee päivä päivältä, metsää istutetaan hakkuaukioille. Taitavat vetäjät ja sitoutetut nuoret hoitavat ohjelman hauskan osuuden. Siinä sivussa tehdään räkänokista ja pissiksistä miehiä ja naisia Pohjois-Karjalan malliin keäkuukausina ja perinnemaisemamme saatetaan ennalleen samasssa rytäkässä
Vaihdetaan kansainvälisiä kokemuksia. Maistellaan tapaksia ja tsatsikia ja lanttukukkoa ja piirakoita porukalla. Hitsaudutaan muutamassa viikossa mahtavaksi työtiimiksi.
Ja sitten koittaa haikea eron hetki. Etelän nuorilla on paluulippu ja parhaassa tapauksessa hieman opiskelurahaa, kuten meidän nuorillammekin. Koskaan ei unohdeta viikkoja luonnossa ja arvokasta työkokemusta. Vilkutetaan, ja luvataan tavata facebookissa vastedes.
Nyt taitaa olla aika heretä tai herätä. Tämähän oli jo vanhentunut unelma!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti